Alkusanat
UVP-lautakuntamme koostui kovista linkeistä (no pun intended), ja matkanjärjestämiseen ryhdyttiin täynnä intohimoa. Pelikirjaa aloitettiin kirjoittamaan jo edellisen vuoden puolella. Onneksemme edellisen vuoden valistuneimmat patikoijat olivat jättäneet jälkeensä kirkkautta loistavan polun. Jolta oli nyt aika poiketa.
Heti alkurymäyksessä päätettiin, että jätämme matkatoimistojen tarjoaman suojelusenkelin viitan niille sijoilleen, ja hoidamme homman itse. Terveiset Akulle ja Nessulle. Nyt olisi reissunjärkkäämisen viimein lähdettävä kantapäästä. On aika esitellä reissumme antisankarit.
Jouni
Tämä kuopiolaisuudestaan tunnettu koronavuoden mittari toimi reissun toisena tireZtöörinä ja virallisena matkaoppaana. Vahvan saksan kielen taitonsa ja hetkeen tarttumisen avulla hän siivitti mittareita halki saksalaisten byrokratioiden ja läpi italialaisten pysäköintisääntöjen. Edes tidotus ei pystynyt horjuttamaan tämän vankkaa matkanjohtamista, vaikka vallankaappausyrityksiä oli lukuisia.
Joel - the Wolf of Reeperbahn
Tämän mallia 2019 olevan mittareiden kasvatin veri vetää aina uudestaan kohti Reeperbahnia, tuota sivistyksen ja korkeakulttuurin kehtoa. Tämä majoittumisen mestarina tunnettu señor on tunnettu rahankäsittelytaidoistaan. Varmat otteet osallistujien rahoista olivat koko matkaseurueen eduksi. Rahahanojen kontrolloimisen lisäksi tämä Aalto-J:n jäsen toimi myös reissun toisena tireZtöörinä ohjaten urhoollisesti joukkoaan halki Euroopan.
Anton
Antonilla on vankkaa kokemusta merten takaisesta opiskelijakulttuurista, vaikka UVP ei harmillisesti Tukholmaan suunnannutkaan. Mikäli Telegram-ryhmä alkoi yllättäen laulaa hieman ennen neljää aamuyöstä, oli kyseessä melko suurella varmuudella tämän UVP:n epävirallisen, mutta sitäkin ansioituneemman hovikuvaajan kuvakooste edellispäivän käänteistä.
SIBS uudet maut: Hernekeitto, viina, teline, Johannes
Tämä vuoden 2021 mittari on tunnettu vieraanvaraisuudestaan, sillä hänen Jämenrätaival asunnostaan tuntuu aina löytyvän tarvittaessa jatko- tai majoituspaikka. Vaikka UVP-jatkoja ei järjestetty, tämä majoituksen asiantuntija ja aikaisempaa UVP kokemusta kerryttänyt mittari pääsi hyödyntämään tietämystään kartoittamalla mitä erinomaisimpia majoituspaikkoja reissullemme.
Hotelli? - Trivago.
Sigma? -Atte.
Tämä tuleva kiinteistömoguli ja varsin potentiaalinen verosuunnittelija saa homman luistamaan, kuin vastavoideltu sumopainija. Vaikka painoa onkin vähemmän kuin raskaansarjan työukkelilla, ei ole syytä antaa ulkokuoren hämätä. Nimittäin tästä komistuksesta on naisten hurmaamisen lisäksi myös ruoskimaan joukkojaan täsmällisesti viimeisteltyihin suorituksiin.
Ilman tämän herrasmiehen raivokasta työpanosta ja kiistatta myös raivokkaimpia lomakuvia, olisi tästä järkkääjäporukasta jäänyt puuttumaan se kookkaampi palanen. ”Chi è questo signore Waalea Wiikinki?”, kyselivät hämmästyneet paikalliset Como-järven rannalla.
Hernepylly
Voit lukea Hernepyllyn tarinan täältä!
Tiistai 9.5.
Tämän vuoden ulkomaanpitkälle lähdettiin aamuvarhain tiistaina. Juuri Wapusta selvinneet mittarit suuntasivat Helsinki-Vantaan lentoasemalle suurin odotuksin tulevasta matkasta. Heti alkuun matkaseurueen jäsenille jaettiin reissua varten suunnitellut paidat. Paitojen jaon ja alkupuheiden jälkeen suuntasimme kohti lähtöporttia. Reissun kohteista oli liikkeellä paljon huhuja, sillä osallistujille ei kerrottu niistä etukäteen juuri mitään. Huhujen innoittamana matkanjohtajat veivätkin mittarijoukkoa perässään eri porteille, kuten Prahaan lähtevälle lennolle sekä Pisaan lähtevälle lennolle. Ennen oikealle portille suuntaamista istahdimme vielä hetkeksi terminaalin Oak Barreliin aamupalalle. Portille saavuttuaan mittarit saivat käsiinsä matkaohjelmat ja viimeistään tässä vaiheessa kaikille selvisi suuntaavamme Hampuriin.
Poistuttuamme lentokoneesta Hampurissa selvisi, että upouusi UVP-kääty oli jäänyt lentokoneeseen. Vastoinkäymisestä huolimatta matkanjohtajat johdattivat seurueen kohti Reeperbahnia ja Saint Paulin kaupunginosaa, jossa nälkäinen mittarilauma etsi käsiinsä syötävää ja ehti saada ensivaikutelman Saksan kuuluisimmasta kadusta ennen hotelliin kirjautumista.
Kun hotelliin oli kirjauduttu ja matkalaukut saatu pois jaloista pyörimästä oli aika tutustua paikalliseen Jätkäsaareen, eli HafenCityyn. Siellä tutustuimme mm. HCU yliopistoon ja konserttitalo Elbphilharmonieen. Kiertelyn jälkeen oli jälleen aika suunnata ruokailemaan. Olimme saaneet paikallisilta vihjeen ravintolasta, jossa oli kuuleman mukaan hyvää ruokaa edulliseen hintaan, mutta huono asiakaspalvelu. Paikalle saavuttuamme totesimme huonon asiakaspalvelun tarkoittavan sitä, että kassatäti ei suostunut myymään muuta, kuin currywurstia. Hyvän currywurstin jälkeen mittariseurue suuntasi kohti Reeperbahnia, jossa osa porukasta etsi kuumeisesti Euroviisu-kisakatsomoa. Etsinnästä huolimatta paikkaa ei löytynyt, joten mittarit päätyivät katsomaan jännittävää kilpailua ja Käärijän esitystä puistossa tietokoneennäytöltä.
Keskiviikko 10.5.
Toisena päivänä pääsimme tutustumaan Rambollin Hampurin toimistoon. Exculla kuulimme Rambollin toiminnasta Saksassa ja excun pitäjien urapoluista. Yritysvierailu oli paikallisille konseptina hieman tuntematon ja excun järjestäjät olivatkin hieman hämmentyneitä vierailumme tarkoituksesta sekä siitä mistä halusimme kuulla. Saimme kuulla pitkän esityksen padoista ja vesitekniikasta, mutta aika ei kuitenkaan käynyt tylsäksi, sillä hyvien tarjoilujen lisäksi saimme käskyn tyhjentää olutkaapin. Rambollin edustajat olivat rentoja ja mukavia ja seurueemme viihtyi toimistolla pitkään.
Saatuamme hyviä vinkkejä tulevalle illalle, suuntasimme jälleen kohti Reeperbahnia, jossa viimeinen ilta Hampurissa sujui rattoisasti. Illan aikana mittarit mm. eksyivät legendaariseen Kolibriin, kokivat pienen kulttuurishokin, kun baarien ja klubien sisällä saikin polttaa sekä nauttivat viimeisestä illasta täysin rinnoin.
Kiitokset Sponsoreille
Kiitos sponsoreillemme Sitowiselle ja Kiinkolle matkan mahdollistamisesta!
Sitowise on pohjoismainen rakennetun ympäristön asiantuntija- ja digitalo. Sitowise suunnittelee älykkäitä kaupunkeja, sujuvaa liikkumista ja elämisen tiloja vastuullisuus ja kestävyys suunnittelun keskiössä. Sitowise operoi kolmella liiketoiminta-alueella: kiinteistöt ja rakennukset, infrastruktuuri ja digitaaliset ratkaisut, ja työllistää yli 2 200 ihmistä Suomessa, Ruotsissa ja Baltiassa.
Sitowisellä kaikki harjoittelijat tulevat mukaan NextGen-harjoittelijaohjelmaan ja saavat sen edut hyödynnettäväkseen. Harjoittelijaohjelmamme rullaa ympäri vuoden, joten siihen voi liittyä silloin kun hetki on sinulle sopiva ja meiltä löytyy tehtävä, joka osuu juuri sinun osaamiseesi ja tarpeeseesi. Kannattaa siis hakea mukaan!
Torstai 11.5.
Torstaina majoituspaikan hyvästelyn jälkeen vierailimme maailman suurimmassa pienoismallimaailmassa, Miniatur Wunderlandissa. Valtavalla 1 490 m2:n alueella ja 11:ssa eri teemamaailmassa liikkuu yhteensä yli 1 000 junaa ja 250 automaattisesti ohjattua autoa. Pienoismallimaailmassa riittikin ihmeteltävää, kuten Knuffingenin lentokentän pienoismalli, joka on maailman suurin pienoismallilentokenttä. Lentokentällä oli nähtävillä nousevia ja laskeutuvia lentokoneita sekä ympäriinsä huristelevia lentokenttäajoneuvoja. Skandinavia-teemaisella alueella oli taas nähtävillä pienoissatama, jossa 30 000 litran altaassa pienoislaivat kulkivat reittejään.
Kun mittarit olivat saaneet tarpeeksi pienoismalleista, olikin aika siirtyä lounaalle ja hengailemaan Planten un Blomen -nimiseen puistoon. Puistossa olikin paljon nähtävää, muun muassa kilpikonnia ja puiston penkeillä torkkuvia mittareita. Tässä vaiheessa akkujen latailu olikin ihan järkevää, sillä matkailijat tiesivät päivän olevan viimeinen Hampurissa ja tietoa seuraavasta matkakohteesta tai edes matkustustavasta ei ollut. Monien huhuille saatiin kuitenkin vahvistus, sillä paljastui että illalla matka jatkuisi seuraavaan kohteeseen yöjunalla. Puiston jälkeen olikin sitten jo aika täyttää vesi- ja ruokavarastot ja suunnata kohti päärautatieasemaa, josta matka jatkuisi seuraavaan tuntemattomaan kohteeseen.
Hypättyämme yöjunan kyytiin junista innokkaimmat pääsivätkin vielä nauttimaan niistä lisää, joskaan kyseessä eivät olleet enää pienoismallit. Heti matkan alussa ilmeni kuitenkin ongelmia, sillä matkanjärjestäjille ei ollut hyttipaikkaa ja erään hytin omistusoikeudesta oli kinastelua tuntemattoman osapuolen kanssa. Hyttipaikat saatiin kuitenkin järjestäjille pienellä lisämaksulla ja kinastelu hytistä ratkesi, kun konduktöörit huomasivat tällä tuntemattomalla vastapuolella olevan väärän päivän lippu. Tämän jälkeen matka taittui suhteellisen sujuvasti nukkuessa, vaikka junan melu ja pienten hyttien kohoava lämpötila tekikin tästä hieman haastavaa.
Perjantai 12.5.
Hieman pätkittäisten unien jälkeen heräsimme Sveitsin maaseutujen ja vuoristojen täyteiseen maisemaan, sillä olimme lähellä seuraavaa kohdettamme Zürichiä. Saavuttuamme Zürichin päärautatieasemalle, jätimme matkatavaramme kaappeihin ja vedimme lenkkarit jalkoihin, sillä luvassa oli patikointi Uetliberg-vuoren huipulle. Huipulle oli jonkin verran kävelymatkaa, mutta pieni reippailu teki hyvää junassa paikallaanolon jälkeen. Vuoren huipulle päästyämme avautui upeita maisemia Zürichin kaupunkiin ja ympäröivään vuoristoon. Huipulla olevalla maisematornilla järjestäjillä oli yllätys, nimittäin eräs Suomesta asti tuotu matkaeväs. Tornin huipulla oli oiva tilaisuus historian ensimmäiselle viralliselle Sveitsissä pidetylle Gogoukselle. Tämän jälkeen oli aika suunnata takaisin kaupunkiin ja lähdimme laskeutumaan vuorta alas, jonka jälkeen oli vapaata ohjelmaa. Aika meni nopeasti kaupunkia kierrellessä, ruokapaikkoja etsiessä ja hienoja autoja bongatessa. Illalla kuitenkin kaikkien oli oltava takaisin Zürichin päärautatieasemalla, josta matka mitä todennäköisimmin jatkuisi seuraavaan tuntemattomaan kohteeseen.
Päärautatieasemalla seuraava kohde selvisikin nopeasti, sillä junan kyltit ja kuulutukset kertoivat seuraavan määränpäämme olevan Milano. Spoilereilta oli vaikea säästyä, vaikka osa niitä sinnikkäästi pyrkikin välttelemään. Junamatka Milanoon meni nopeasti Sveitsin ja Pohjois-Italian uskomattomia maisemia ihmetellessä. Perille saavuttuamme kello lähestyi kuitenkin jo puoltayötä, joten matkaseurueemme alkoi olemaan melko väsynyt.
Milanossa etsimme iltapalaa niistä harvoista paikoista, jotka olivat vielä auki ja suuntasimme kohti hotelliamme. Hotellissa mittareille oli useampi huone, jossa jokaisessa tuntui olevan omat kummallisuuntensa. Yhdessä huoneessa oli muurahaisia, eräässä ei toiminut suihku, yksi haisi tupakalta ja toinen taas kylpylän kloorilta. Huoneet saivatkin näiden ominaisuuksien perusteella lempinimet, kuten muurahaishuone ja kylpylähuone. Tässä vaiheessa porukka oli kuitenkin jo niin väsynyttä, etteivät nämä pienet omituisuudet jaksaneet enää kiinnostaa. Matkustuspäivä saatiin päätökseen ja seuraavana päivänä olisi enemmän aikaa tutustua Milanon kaupunkiin.
Lauantai 13.5.
Milanon ensimmäinen kokonainen päivä alkoi legendaarisella Mittarimayhemillä. Mittarimayhemin alkupamaus suoritettiin kuuluisan Bosco Verticalen juurella, jossa mittarit jaettiin kahteen kilpailevaan joukkueeseen. Mittarimayhemin tarkoituksena on tutustuttaa mittarit paremmin kaupungin kuuluisiin kohteisiin antamalla salaperäisiä vihjeitä Amazing Racen tapaan. Näissä kohteissa täytyy suorittaa leikkimielisiä tehtäviä, usein jotenkin paikalliset mukaan ottaen.
Mittarimayhemin ensimmäisenä kohteena toimi Parco Industria Alfa Romeo -niminen puisto, josta löytyy maailman pisin penkki 208 metrin pituudellaan. Puiston keinokukkulan päältä löytyi myös DNA:ta esittävä metallinen taideteos, jonka juurella mittareiden täytyi keksiä oma UVP-mainosvideonsa. Mielenkiintoisena lisänä mittarit löysivät puistosta myös Harry Potterin Kolmivelhoturnajaisten labyrinttiä muistuttavan pensaspolun. Harmiksemme mittarit eivät kuitenkaan löytäneet turnajaisten pokaalia labyrintin keskeltä.
Labyrintistä pois pääsemisen jälkeen mittarien seuraavana kohteena oli paikallinen betonikolossi eli Velasca Tower, mutta sitä ennen paikalliset opiskelijat pyysivät meitä muodostamaan Milanon kirjaimet Duomo di Milanon edessä. Ilmeisesti heilläkin oli jonkinlainen tehtäväkiertely meneillään, joten suostuimme tietenkin haasteeseen.
Kuvan ottamisen jälkeen pääsimme jatkamaan matkaamme Velasca Towerille, joka on yksi Milanon ensimmäisiä pilvenpiirtäjiä ja on osa ensimmäisen sukupolven italialaista modernia arkkitehtuuria. Ikävä kyllä torni oli remontissa vierailumme aikana, joten jouduimme ihailemaan rakennusta turva-aitojen takaa. Aidattu torni antoi kuitenkin hyvän mahdollisuuden jakaa tarinaa paikallisille, jossa kerroimme tornin pääarkkitehdin olleen opiskelijoille tuttuakin tutumpi Alvar Aalto. Paikalliset olivat kiitollisia tornin tarinan avaamisesta, vaikka eräs arkkitehdiksi identifioitunut vaikuttikin hieman hämmentyneeltä.
Paikallisten jäynäämisen jälkeen tavoitteena oli päästä Milanon entiselle teurastamolle, Ex Macellolle. Alueella oli kuitenkin jonkinlainen tapahtuma emmekä ikävä kyllä vartijoiden mielestä näyttäneet tarpeeksi hyvin kutsuvierailta.
Teurastamovisiitin jälkeen Mittarimayhemin viimeisimpänä kohteena oli Milanon riemukaari, Arco della Pace, jossa oli vuorossa rentoa illanviettoa. Riemukaari osoittautui myös hyväksi paikaksi seurata Euroviisujen jännittävää finaalia, jossa Käärijä joutui epäoikeudenmukaisesti tyytymään toiseen sijaan.
Sunnuntai 14.5.
Sunnuntaiaamuna koitti lähtö kuvankauniille Comojärvelle. Junan paikkojen ollessa melkein täynnä, jouduimme siirtymään ykkösluokkaan karjaluokan lipuillamme. Onneksi konduktöörejä ei tämä haitannut ja pystyimme rauhassa nauttimaan noin tunnin junamatkasta, joka kulki aivan Comojärven rantaa pitkin.
Varennan asemalle päästyämme kummastelimme paikallista ratkaisua hyppiä kiskojen yli, mutta onneksi kukaan ei jäänyt junan alle. Emme jääneet kuitenkaan Varennaan pidemmäksi aikaa, vaan otimme lauttakyydin, joka vei meidät vastarannalle Bellagion kylään.
Lauttamatka oli henkeäsalpaava kauniine maisemineen eikä sää olisi voinut olla parempi. Lauttamatkan jälkeen mittarit saivat tutkia Bellagiota rauhassa ja osa uskalsi jopa käydä viileässä 15 asteisessa vedessä uimassa. Bellagion kapeat kadut olivat täynnä erilaisia turisteille tarkoitettuja ravintoloita, vaatekauppoja ja muita liikkeitä. Bellagiota ei turhaan kutsuta yhdeksi Italian kauneimmaksi kyläksi, sillä jokainen maisema oli kuin maalauksesta tai elokuvasta. Kristallinkirkas vesi vuoristoineen sai osan mittareista miettimään jo uutta reissua Comojärvelle kenties vuorilla patikoimisen kera.
Iltapäivällä uhkaavien sadepilvien lähestyessä päätimme suunnata takaisin kohti Varennan juna-asemaa, jonne ehdimme juuri ennen sateita. Osalle mittareista Comojärvellä käynti alkoi jo painamaan, mutta onneksi sateinen junamatka tuuditti hyvin uneen.
Päästyämme takaisin Milanoon huomasimme, että sielläkin oli sadellut runsaasti, mutta onneksi hyvällä tuurilla suurin osa mittareista pääsi täysin kuivana takaisin hotellille. Koko matkan jatkunut hyvä onni säiden kanssa siis jatkui vain.
Hotellilla järjestettiin viimeisen illan kunniaksi palkintogaala, jossa palkittiin parhaita matkan aikana syntyneitä meemejä sekä Maanmittarikillan tarran sijoituspaikkoja. Näitä meemejä voit katsoa täältä ja tarroja täältä. Gaalan jälkeen oli taas luvassa vapaata illanviettoa ja seikkailua kaupungilla.
Maanantai 15.5.
Lähtöpäivä käynnistyi hotellista uloskirjautumisella sekä hotellin siivoojan naurukohtauksella nähdessään hotellihuoneittemmen kunnon. Aamupäivästä oli vapaata aikaa tutkia Milanoa ja osa mittareista käväisi hieman erikoisemmassa ravintolassa, jonka listalta löytyi esimerkiksi hampurilaispizza ja meriperhoset. Kukaan ei kuitenkaan uskaltanut kokeilla näitä erikoisempia ruokia, vaan kaikki tilasivat tuttuja ja turvallisia ruokia.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa excursio Milanon teknilliselle yliopistolle eli Politecnico di Milanolle, jossa saimme opastuksen Milanossa opiskelevalta mittarivaihtarilta. Saimme kuulla mielenkiintoisia vaihtarikokemuksia ja -neuvoja sekä paikallisesta opiskelijakulttuurista, tai oikeastaan sen poissaolosta. Milanossa kun ei olla totuttu yhtä vahvaan opiskelijakulttuuriin kuin mitä Aallosta löytyy. Onneksi yliopiston kampus oli sentään vanhalla arkkitehtuurillaan vaikuttava.
Opastuksen jälkeen matkamme jatkui bussikyydillä kohti lentokenttää, jossa saimme jännittää koneeseen pääsemistä, sillä kone oli ilmeisesti ylibuukattu. Onneksi lopulta kaikki mittarit pääsivät paluulennolle, eikä kenenkään reissu pidentynyt.
Paluulennolla saimme vielä ihailla Pohjois-Italian kauniita vuoristomaisemia, kunnes Alppien kohdalla kone kohtasi jäätävää turbulenssia, jossa ilman turvavyötä olisi melkein lentänyt koneen katosta läpi. Onneksi turbulenssia kesti vain parikymmentä minuuttia ja loppulento sujui rauhallisesti.
Helsinki-Vantaan lentokentällä otimme vielä yhteiskuvan Milanosta tuotujen koriste-esineiden kanssa, jonka jälkeen väsyneet mittarit pääsivät vihdoinkin kotiinsa nukkumaan. Huhujen mukaan osa jatkoi kuitenkin vielä iltaa aamun pikkutunneille asti.
Kiitos osallistujille ja toivottavasti näemme ensi reissulla!
- UVP-lautakunta